Enää kolme yötä nukuttavana ja sitten koittaa se suuri päivä!! En ikinä ole ollut elämässäni yhtä varma jostakin kuin tästä. Saan viettää ihanan juhlan ihanien ihmisten kanssa ja loppuelämän parhaan ystäväni kanssa <3 Mikään ei pilaa tätä tunnetta!
Vietiin äitin ja siskon kanssa tänään koristelut ja juomat juhlapaikalle ja sekin paikka näyttää joka kerta vain paremmalta ja paremmalta. Pihalla oli jopa lampaita!! Tällä viikolla olenkin ollut Kotkassa, kun D lähti Helsinkiin jo sunnuntaina ottamaan vieraita vastaan (ja rymyää tällä hetkellä Tallinnassa polttareissa....). Loput koristelut saatiin kyhättyä, kynnet laitettua ja lopulliset ostokset tehtyä. Kaikki alkaa olemaan valmista... Räjähdän jännityksestä!!
Häiden jälkeen koittaakin parin viikon reissu Englantiin ja Irlantiin. Ollaan Lontoossa ensin appivanhempien kanssa ja siitä suunnistetaan Dn kanssa jonnekin rauhaan ihan kaksin. Sitten taas nähdään Pohjois-Englannissa ja lähdetään Irlantiin yhdessä. Kokonaisuudessaan ollaan kotoa pois kuukausi. Ihana irtiotto, joka saa nyt toimia häämatkana samalla. Vaikka appivanhemmat mukana ovatkin ;)
keskiviikko 24. kesäkuuta 2015
lauantai 20. kesäkuuta 2015
Juhannus
Olen ihan hölmö kun innostun pienistä, mutta juhannuspäivänä teitä on jopa 30 lukijaa! Meillä vihdotaan, grillataan sisällä, puetaan grillimaisteriessut päälle, juodaan viiniä, kuunnellaan Blink 182, ei huolehdita elämän pienistä virheistä vaan nautitaan siitä mitä meillä on. Hauskaa juhannusta teille kaikille, pysykää mukana! Meno täällä senkuin paranee...
Miten morsian ja sulho kaunistautuvat ennen suurta päivää?
Naureskelin tässä mielessäni kuinka paljon eroavaisuuksia naisten ja miesten kauneusrituaaleissa on. Itselläni oli kova lista tuotteista ja palveluista joita haluan tehdä näyttääkseni ja kokeaksi oloni mahdollisimman kauniiksi hääpäivänä. Kaunistautuminen on aina ollut mielipuuhaani ja voisin viettää kaupoilla tunteja ihan vain lukien erilaisten tuotepurkkien kylkiä. Joidenkin mielestä turhakkeita. Minun mielestä maailman ihaninta..
Naisen lista
Naisen lista
- Hiusten leikkaus ja värjäys (Koulukaveri on parturi-kampaaja, niin tämän sai mukavasti toteutettua koulussa ja vain 40e vs vähintään 120e salongissa)
- Vartalokuorinnan ja kosteutuksen aloitus ajoissa
- Selluliittivoide
- Jalkojen hoito (kuorintasukat (ompas hyvät!), raspi, rasva ja kylpysuola)
- Geelikynnet
- Vartalon sokerointi (kotona tämäkin, kun kokonaisen sokeripurkin saa ostettua 15 eurolla)
- Kasvojen säännöllinen kuorinta ja naamio
- Hampaiden kotivalkaisu (hammasvalkaisu.fi)
Tämän lisäksi....
- Kampaus ja meikki (tietenkin.. Nämäkin toteutuu koulukaverini käden kautta)
- Sukkanauha ja alusvaatteet (hääyölle en edes viitsi panostaa, kun sammahdetaan heti kuitenkin :D. Ensimmäiselle "vaimopäivälle" ostettu jotain pientä kivaa)
- Kaulakoru, korvakorut, rannekoru, hiuskoru
- Irtoripset
- Hajuvesi
- Joku kiva mekko ensimmäiselle "vaimopäivälle"
Miehen lista
- Hiusten leikkaus
- Parran ajo
- Uudet bokserit
Että näin.... :D
keskiviikko 17. kesäkuuta 2015
Karhuja ja rooleja
Koulussa opinto-ohjelma on kyllä monipuolinen ja tulee harjoiteltua useita erilaisia lookkeja ja hahmoja. Paljonhan tässä on vielä opeteltavaa, mutta en olisi kyllä vuosi sitten uskonut että osaan tehdä tätäkään vähää. Tässä viime viikkojen satoa!
"Eläinhahmo" Karhu. Pohjaväritys on haettava muutamalla eri sävyllä, jotta vaikutelmasta tulisi mahdollisimman aito. Tämän jälkeen haetaan eläimen tunnusomaisia piirteitä (silmät, suu, nenä), jonka jälkeen aletaan ohuella siveltimellä tekemään karvoitusta eri sävyillä. Tässähän olisi voinut viettää vaikka koko päivän.
"Kabaree" Kimallusta, vahvaa meikkiä ja höyhenpuuhkia
¨
"Naisesta mies" Naisella on varjoilla ja valoilla haettava miehisiä kasvonpiirteitä (leveä nenä ja sieraimet, vahva leuka, tuuheat suorat kulmat). Tämän jälkeen liimalla kiinnitetään partaa/viiksiä haluttuun muotoon. Tässä liimattuna kokoviikset ja parta tehty ensin partasienellä töpöttämällä ja sen päälle liimattu pientä karvaa.
"Satuhahmo" Metsien eläinten haltija. Tässä haettu puoliksi peura, puoliksi ihminen vaikutelmaa. Yksinkertainen toteutus meikiltään, stailauksessa käytetty hyväksi luonnonkukkia ja oksia.
Dstä muutettiin nainen, mutta melko selvästä syystä sitä ei saa julkaista. Mutta kuvielkaa Mega Paulan ja Unelma Säleikön risteytys :D
tiistai 16. kesäkuuta 2015
Pessimistikin pettyy
Olen aina elämässäni hakenut täydellisyyttä. Vaikka en ikinä ole kympin oppilas ollutkaan, olin tietenkin pettynyt jos joku arvosana ei vastannut odotuksiani. Varsinkin jos arvostelu oli epäoikeudenmukaista ja en pystynyt tuomaan esiin omaa puoltani asioista (kiitos vain kahdelle Sh ohjaajalle yhdessä harjoittelussani!). Kyllähän aina mahdollisuuden tullen olen kyseenalaistanut vääryyttä, mutta joskus tuntuu että se on vain taistelua tuulimyllyjä vastaan. Varsinkin tässä koulussa erilaiset näkemykset asioista tuntuvat joskus vääryydeltä. On turhauttavaa, jos toteutat jonkun meikin tai stailauksen omalla tyylilläsi, siitä rokotetaan heti piste jos opettajaa ei miellytä. Tietenkin jonkinlaisia sääntöjä on oltava, mutta miten luovuutta voi arvostella ja sanoa että se on väärin? Tietenkin olen taidoiltani aikalailla aloitteleva, enkä oletakaan että saan samanlaisia arvosanoja kuin 10 vuotta taidekoulua käynyt, mutta turhauttaahan se, kun itse olet innoissasi toteutuksestasi ja seuraavassa hetkessä se lytätäänkin. Pakko myöntää että se syö opiskeluintoa ajoittain, mutta toisaalta se saa minut vain yrittämään enemmän ja enemmän.
Teimme tänään istumajärjestyksen häävieraillemme ja siinä kyllä iski toinen pettymys. Danielin puolelta jää todella suuri osa vieraita pois, joka tosin on ymmärrettävää. Vaikka "save the date"- kutsut lähtivätkin reilusti yli puoli vuotta ennen häitä, ei kaikilla ole riittäviä varoja tai aikaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa yhdeksi, vaikkakin erittäin tärkeäksi, päiväksi. Samoin omalta puolelta jäi muutama uupumaan, joka kyllä harmittaa. Vaikka joillakin vieraistamme oli oikeasti hyviä syitä jäädä pois, tottakai mieltä jäi kaivertamaan että miksi nämä ihmiset eivät halua juhlia kanssamme. Pöytäsuunnitelmat oli tehty kuudellekymmennelle ja paikkakorttien kanssa pelatessa harmitti, ettei nyt tätä tai tuota ihmistä häissä nähdä kun sopisivat hyvin samaan pöytään. Tyhjäksi jäi reilusti yli pöydällinen istumapaikkoja, vaikka jokaisen olisi halunnut täyttää. Onneksi sentään perheen kanssa on hyvät välit ja suurin osa kutsutuista osallistuu. Useilla keskustelupalstoilla ihmiset kertovat kuinka perheenjäsenet eivät riitojensa takia tule, yli puolia kutsuttuja ei voisi vähempää kiinnostaa tai lähiystävät eivät edes viestiä lähetä polttaripäivänä.
Kyllähän elämässä pettymyksiä tulee ja ihmissuhteita kaatuu kerta toisensa jälkeen, mutta ei kukaan voi sanoa että niihin tottuu. Eteenpäin on jatkettava ja ammennettava voimaa niistä ihmisistä joita on lähellä ja taidoista joita osaa. Helppoahan se olisi luovuttaa ja tehdä sitä mitä osaa, vaikka ei oikeasti siitä nauttisikaan. Elämässä on aina jotain, jota odottaa.
Teimme tänään istumajärjestyksen häävieraillemme ja siinä kyllä iski toinen pettymys. Danielin puolelta jää todella suuri osa vieraita pois, joka tosin on ymmärrettävää. Vaikka "save the date"- kutsut lähtivätkin reilusti yli puoli vuotta ennen häitä, ei kaikilla ole riittäviä varoja tai aikaa matkustaa toiselle puolelle maapalloa yhdeksi, vaikkakin erittäin tärkeäksi, päiväksi. Samoin omalta puolelta jäi muutama uupumaan, joka kyllä harmittaa. Vaikka joillakin vieraistamme oli oikeasti hyviä syitä jäädä pois, tottakai mieltä jäi kaivertamaan että miksi nämä ihmiset eivät halua juhlia kanssamme. Pöytäsuunnitelmat oli tehty kuudellekymmennelle ja paikkakorttien kanssa pelatessa harmitti, ettei nyt tätä tai tuota ihmistä häissä nähdä kun sopisivat hyvin samaan pöytään. Tyhjäksi jäi reilusti yli pöydällinen istumapaikkoja, vaikka jokaisen olisi halunnut täyttää. Onneksi sentään perheen kanssa on hyvät välit ja suurin osa kutsutuista osallistuu. Useilla keskustelupalstoilla ihmiset kertovat kuinka perheenjäsenet eivät riitojensa takia tule, yli puolia kutsuttuja ei voisi vähempää kiinnostaa tai lähiystävät eivät edes viestiä lähetä polttaripäivänä.
Kyllähän elämässä pettymyksiä tulee ja ihmissuhteita kaatuu kerta toisensa jälkeen, mutta ei kukaan voi sanoa että niihin tottuu. Eteenpäin on jatkettava ja ammennettava voimaa niistä ihmisistä joita on lähellä ja taidoista joita osaa. Helppoahan se olisi luovuttaa ja tehdä sitä mitä osaa, vaikka ei oikeasti siitä nauttisikaan. Elämässä on aina jotain, jota odottaa.
lauantai 13. kesäkuuta 2015
Langasta kiinni
No niinhän sieltä aallonpohjalta taas pintaan räpisteltiin. Työkkärin virheen takia asiat mutkistuivat todella solmuun, mutta onneksi kaikki saatiin nyt hoidettua. Nyt tässä perheessä on sentään kaksi pienituloista ;) Molemmat ollaan haettu todella mielenkiintoisia työpaikkoja saman firman sisällä, joka vielä aloittelee toimintaansa. Nyt sormet ja varpaat ristiin, että onnistaisi!!
Muuten viimeiset kaksi viikkoa on mennyt aikalailla sumussa. Istuin bussissa ja mietin että millon se kesä oikein alkoi. Jotenkin sitä on ollut niin keskittynyt kaikkeen muuhun, ettei ole huomannut mitä ympärillä tapahtuu. Häiden lopullisia viimeistelyä hoidetaan alta pois ja koulussa on loppurutistuksen aika. Eilen hain upean hääpukuni kotiin ja haluaisin joka päivä liihotella se päällä. En malta odottaa hääpäivää. Päivän viettämistä ihmisten kanssa, jotka oikeasti välittävät meistä sekä tietenkin parhaan ystäväni naimista. Se ajatus saa kaiken tuntumaan oikealta ja sen arvoiselta.
Nyt jatketaan koristeiden tekoa ja nautitaan lämpimästä kesästä ja kylmästä viinistä!
tiistai 2. kesäkuuta 2015
Aallonpohjassa
Huh huh. Ompahan ollut taas yhtä vuoristorataa tämä elämä. Seuraava postaus varmaan herättää tunteita puolesta ja vastaan, mutta tämä on meidän jokapäiväistä arkea.
Olen aina ollut niskan päällä raha-asioissani. Siitä lähtien kun muutin kotoa, en ole koskaan lainannut rahaa ja ostin oman rivitalo-osakkeen kun olin 22 vuotias. Tililläni on lähes poikkeuksetta ollut 10 000 euroa ja olen voinut helposti säästää lisää tai ostaa asioita joista pidän, sitä enempää miettimättä. Yhtäkkiä heräsin todellisuuteen, jossa tilini summa alkaakin ykkösellä, loppuu neljään numeroon ja hupenee kovaa vauhtia.
Ei ole salaisuus, että vanhempani maksavat häiden suuret kuviot. Vaikka kuinka säästöjä muuttaessa olikin, ei niillä makseta elämistä ja häitä. Ja naimisiinmenosta sovittiin jo pitkään ennen tänne muuttoa. Loppujenlopuksi lasku menee aika lailla 50-50, koska yhtäkkiä pienistä summista kasvoikin aikamoinen lumipallo. Häiden lisäksi olen täysin itse maksanut vuokraa viimeiset puoli vuotta ja ottanut vastuun kaikista isoista hankinnoista ja suurimmasta osasta ruokakuluja. D muutti paljon pienemmillä säästöillä eikä aikaa muuttopäätöksen jälkeen säästämiseen jäänyt, joten päätin olla vastuusssa taloudellisesta puolesta. Lisäksi ajattelin, että Suomessa sosiaaliturva pelaa ja työtä kyllä tekevälle löytyy. Väärässä olin.
Helmikuusta lähtien meidän kahden hengen talous on pyörinyt mun opintotuen varassa. D odotti rekisteröintiä kaksi kuukautta muuton jälkeen (ei siis edes henkilötunnusta), kuukauden siihen päälle työkkäriin pääsyä ja nyt toista kuukautta Kelan päätöstä. Byrokratian kiemurat ovat olleet päätähuumaavia ja loppujenlopuksi jopa surkuhupaisia. Nyt viimeiset 24 tuntia on mennyt vain itkiessä, koska tilanne alkaa näyttämään todella toivottomalta. Kela hylkää hakemusta hakemuksen perään ja pyytää lisää papereita,jotka eivät edes vältämättä takaa mitään. Pahimmassa tapauksessa tässä nyt katsotaan tuetonta eloa syyskuuhun asti. Valtion virastojen kanssa kanssakäyminen on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Joka kerta kun jotain menee pieleen, meillä menee toista päivää kursia itsemme takaisin kasaan.
Tiedän että ihmisiä jotka hakevat Kelan tukia pidetään luusereina ja laiskoina. "Pois sieltä sossun luukulta ja mene töihin!". No sitähän tässä koko ajan yritetään. Suomessa tilanne on todella toivoton. Joka ikinen kerta kun ollaan käyty kaupoilla tai pubissa D kysyy töitä. D hakee jokaikistä vapaana olevaa paikkaa, mutta kukaan ei suostu edes kasvotusten näkemään kun ei puhu Suomea. Siis oikeasti kaupan hyllyjä ei saa täyttää tai pakata pahvilaatikoita ilman täysin sujuvaa Suomen kielen taitoa. Kuinka paljon menetettyä potentiaalia.... Itsekin olen nyt siinä tilanteessa, että työhakemusta on lähtenyt muuallekin kuin sairaalamaailmaan. En ikinä kuvitellutkaan että voisin jatkaa tällä elämäntyylillä koko opiskelun ajan, mutta ajattelin että voisin jatkaa edes niin pitkään että pystyisin perustamaan oman toiminimen.
Taloudellinen stressi on todella uuvuttavaa, eikä sitä ymmärrä kukaan muu kuin sen kokenut. Syytän itseäni tästä tilanteesta, koska koen että painostin Dtä muuttoon. Yhtäkkiä oli saatava jotain uutta ja hypättävä tuntemattomaan, vaikka se taloudellisesti olikin todella iso riski. Nyt siitä maksetaan kovaa hintaa. En halua että ihmiset säälivät meitä tai syytävät rahaa ilman mitään takaisinmaksuajatuksia, vaan haluan saada tämän pois sydämeltä. Olen jopa ajatellut koko häiden perumista, koska kaikki se rahamäärä tuntuu nyt olevan ihan liikaa. Ajattelin että voisin hemmotella itseäni kasvohoidolla ennen häitä, mutta senkin hoitola-ajan jouduin perumaan. Taloudellisessa ahdingossa olevat ihmiset eivät ole niitä luusereita, jotka notkuvat Kelan konttorissa. Ne ovat niitä ihmisiä, jotka ovat aallonpohjassa ilman omaa tahtoaan ja tuntevat ääretöntä häpeää siitä. Kyllä tästä vielä noustaan ja kaikki järjestyy. Nyt vaan meitä potkitaan päähän ja kovaa.
Olen aina ollut niskan päällä raha-asioissani. Siitä lähtien kun muutin kotoa, en ole koskaan lainannut rahaa ja ostin oman rivitalo-osakkeen kun olin 22 vuotias. Tililläni on lähes poikkeuksetta ollut 10 000 euroa ja olen voinut helposti säästää lisää tai ostaa asioita joista pidän, sitä enempää miettimättä. Yhtäkkiä heräsin todellisuuteen, jossa tilini summa alkaakin ykkösellä, loppuu neljään numeroon ja hupenee kovaa vauhtia.
Ei ole salaisuus, että vanhempani maksavat häiden suuret kuviot. Vaikka kuinka säästöjä muuttaessa olikin, ei niillä makseta elämistä ja häitä. Ja naimisiinmenosta sovittiin jo pitkään ennen tänne muuttoa. Loppujenlopuksi lasku menee aika lailla 50-50, koska yhtäkkiä pienistä summista kasvoikin aikamoinen lumipallo. Häiden lisäksi olen täysin itse maksanut vuokraa viimeiset puoli vuotta ja ottanut vastuun kaikista isoista hankinnoista ja suurimmasta osasta ruokakuluja. D muutti paljon pienemmillä säästöillä eikä aikaa muuttopäätöksen jälkeen säästämiseen jäänyt, joten päätin olla vastuusssa taloudellisesta puolesta. Lisäksi ajattelin, että Suomessa sosiaaliturva pelaa ja työtä kyllä tekevälle löytyy. Väärässä olin.
Helmikuusta lähtien meidän kahden hengen talous on pyörinyt mun opintotuen varassa. D odotti rekisteröintiä kaksi kuukautta muuton jälkeen (ei siis edes henkilötunnusta), kuukauden siihen päälle työkkäriin pääsyä ja nyt toista kuukautta Kelan päätöstä. Byrokratian kiemurat ovat olleet päätähuumaavia ja loppujenlopuksi jopa surkuhupaisia. Nyt viimeiset 24 tuntia on mennyt vain itkiessä, koska tilanne alkaa näyttämään todella toivottomalta. Kela hylkää hakemusta hakemuksen perään ja pyytää lisää papereita,jotka eivät edes vältämättä takaa mitään. Pahimmassa tapauksessa tässä nyt katsotaan tuetonta eloa syyskuuhun asti. Valtion virastojen kanssa kanssakäyminen on kuin taistelua tuulimyllyjä vastaan. Joka kerta kun jotain menee pieleen, meillä menee toista päivää kursia itsemme takaisin kasaan.
Tiedän että ihmisiä jotka hakevat Kelan tukia pidetään luusereina ja laiskoina. "Pois sieltä sossun luukulta ja mene töihin!". No sitähän tässä koko ajan yritetään. Suomessa tilanne on todella toivoton. Joka ikinen kerta kun ollaan käyty kaupoilla tai pubissa D kysyy töitä. D hakee jokaikistä vapaana olevaa paikkaa, mutta kukaan ei suostu edes kasvotusten näkemään kun ei puhu Suomea. Siis oikeasti kaupan hyllyjä ei saa täyttää tai pakata pahvilaatikoita ilman täysin sujuvaa Suomen kielen taitoa. Kuinka paljon menetettyä potentiaalia.... Itsekin olen nyt siinä tilanteessa, että työhakemusta on lähtenyt muuallekin kuin sairaalamaailmaan. En ikinä kuvitellutkaan että voisin jatkaa tällä elämäntyylillä koko opiskelun ajan, mutta ajattelin että voisin jatkaa edes niin pitkään että pystyisin perustamaan oman toiminimen.
Taloudellinen stressi on todella uuvuttavaa, eikä sitä ymmärrä kukaan muu kuin sen kokenut. Syytän itseäni tästä tilanteesta, koska koen että painostin Dtä muuttoon. Yhtäkkiä oli saatava jotain uutta ja hypättävä tuntemattomaan, vaikka se taloudellisesti olikin todella iso riski. Nyt siitä maksetaan kovaa hintaa. En halua että ihmiset säälivät meitä tai syytävät rahaa ilman mitään takaisinmaksuajatuksia, vaan haluan saada tämän pois sydämeltä. Olen jopa ajatellut koko häiden perumista, koska kaikki se rahamäärä tuntuu nyt olevan ihan liikaa. Ajattelin että voisin hemmotella itseäni kasvohoidolla ennen häitä, mutta senkin hoitola-ajan jouduin perumaan. Taloudellisessa ahdingossa olevat ihmiset eivät ole niitä luusereita, jotka notkuvat Kelan konttorissa. Ne ovat niitä ihmisiä, jotka ovat aallonpohjassa ilman omaa tahtoaan ja tuntevat ääretöntä häpeää siitä. Kyllä tästä vielä noustaan ja kaikki järjestyy. Nyt vaan meitä potkitaan päähän ja kovaa.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)